Seuran 10-V viikonloppumatka Karjalaan -05

Sukuseuramme järjesti viikonloppumatkan Karjalaan 20.8.-21.8.2005. Matka tehtiin juhlistaaksemme seuran 10-vuotista taipaletta. Kaikki halukkaat pääsivät siis mukaan matkalle ja yhteensä ”haukkoja” kertyikin kaikkiaan 20. ”Muuttohaukkojen” matka saattoi siis alkaa…

Lehdon Liikenne Oy:n tilausbussi lähti liikkeelle aikaisin lauantaiaamuna Hämeenlinnasta ja poimi ihmisiä kyytiin matkan varrelta Riihimäeltä, Helsingistä, Lahdesta, Lappeenrannasta ja Imatralta.
Ensimmäinen ”kahvitus” oli Kausalan Matkakeitaalla. Toinen ja samalla viimeinen ”tankkaus” Suomen puolella tehtiin Imatran Rajapatsaan Nesteellä. Siellä osa porukasta vaihtoi myös valuuttaa.

Matka jatkui kohti tullia. Tullimuodollisuudet sujuivat mennen tullen molempina päivinä sujuvasti venäjänkielisen bussikuskimme Vilhon ansiosta.

Venäjän puolelle päästyämme saavuimme jo tuota pikaa Sorvalin valintaan, josta hätäisimmät ennättivät hankkimaan ensimmäiset ”samppakaljat”. Matkamme jatkui läpi Jääsken Velkulan kylän. Tie Venäjän puolella oli kapea ja kerrassaan kuoppainen. Ilma sitä vastoin oli aurinkoinen ja lähes helteinen.

Ensimmäinen varsinainen kotiseutu-käynti eli ”metsä”- käynti (kuten bussikuski asian ilmaisi) tehtiin Paakkarilassa, Paakkarinjärven rannalle. Siellä osa porukasta lähti etsimään ja löysikin ns. Mattilan tilan. Tästä talosta tosin ei ollut jäljellä enää edes kivijalkaa. Maasto oli kovasti puustoutunut ja ruohottunut. Tilan paremmin tuntevat olivat ihmeissään kuinka jo 15 vuoden aikana maasto voi muuttua niin täysin… saati sitten 60 vuodessa. Paakkarinjärven kuulas pintakin oli saanut seurakseen runsaat lummekukastot.

Matka jatkui kohti Viipuria, jossa oli tarkoitus viettää iltaa ja yöpyä. Saavuimme Limonka-hotelliin n. klo 18.30 paikallista aikaa. Saimme huoneiden avaimet ja jokainen pääsi hetkeksi majoittumaan ennen illallista. Vilho-kuskimme vei meidät sitten Viipurin Pyöreälle Tornille kahdeksan aikaan illalla. Torni oli itsessään nähtävyys.. kohde, jota oli odotettu. Sen sisällä avautui varsin mukavanoloinen ravintolamaailma. Askelsimme portaat yläkertaan, jossa katetut pöydät jo odottivatkin meitä. Ruoka oli erinomaista ja tarjoilu ystävällistä. Illan edetessä muutamat uskaltautuivat myös tanssilattialle. Paikallinen hääseurue tarjosi ”seremonioillaan” myöskin ”ajanvietettä” illan mittaan… Hyvä maku ja mieli jäi varmaankin kaikille Pyöreästä Tornista.

Heti aamusta meillä oli bussikuljetus ravintola Labyrinttiin, jossa meille tarjoiltiin aamupala. Sen jälkeen kävimme pellavakaupassa ja sieltä jatkoimme Viipurin torille. ”Ostoskierroksen” jälkeen suuntasimme matkamme jälleen kohti kotiseutuja.

Seuraava kotiseutu-käynti ja pysähdys tehtiin Hannilassa (2 h). Halukkaat jäivät kyydistä täällä ja loput jatkoivat sillä välin matkaa Rahikkalaan. Itse kuuluin tähän jälkimmäiseen porukkaan, joten voin kertoa seuraavaa: Venäjällä ei kukaan tunnu osaavan englantia. Rahikkalassa tietä kävellessämme ja taloja tutkaillessamme tien poskeen ilmestyi kuitenkin mies, joka englantia välttävästi puhuen alkoi jutella meille. Mielenkiinnolla aloimme haastatella häntä. Hän kertoi vieressä olevan talon olevan hänen kesäasuntonsa. Mies sanoi käyvänsä töissä Pietarissa (energialaitoksella) ja asuvansa Pietarissa myös talvet. Hän oli oikein ystävällinen ja yllättäen pyysi meidät katsomaan taloaan sisältäpäin. Hän näytti meille myös valmisteilla olevan saunansa. Ymmärsimme tällaisen ”tuttavuuden” harvinaiseksi ja olimmekin pitkään hyvillämme paikallisesta ”kontaktistamme”.

Ajoimme takaisin Hannilaan. Kävimme vielä katsomassa Hannilan rautatieaseman. Piipahdimme myös paikallisella kioskilla ostamassa ruislimppuja… (kioskia ei olisi edes löytänyt siitä hökkelikylästä, ellei mukana olisi ollut kioskilla aikaisemmin vieraillut ”haukka”).

Matka jatkui kohti Antrean hautausmaata ja kirkkoa. Kirkko oli palanut sodan aikana ja siitä oli jäljellä vain kivijalat. Kirkon raunioiden edustalle oli pystytetty eräänlainen ”muistomerkki”, jonka vierellä otimme ”haukoista” ryhmäkuvan.

Päivä alkoi olemaan pikku hiljaa pulkassa Venäjän puolella eli ”kotikonnut” oli tutkittu tällä erää. Suuntasimme matkamme kohti Suomea. Rajan ylitys tapahtui n. klo 16.00 aikaan. Ilma oli ollut aikaisemmin päivällä suotuisa. Suomen puolella sää vaihtui kuitenkin aika nopeasti sateiseksi. Ajoimme samaa reittiä kuin mitä olimme edellisenäkin päivänä ajaneet, mutta nyt vain toiseen suuntaan päinvastaisessa järjestyksessä. Porukka väheni siis pikkuhiljaa ja meidänkin päämäärämme lähestyi. Saavuimme Helsinkiin ja olimme kotona klo 22.00 paikallista aikaa…